Koko projektihan meni ihan hyvin siihen asti kunnes sairastuin. Eli en ole ollut kauhean aktiivinen viime aikoina. Tosin töissä tulee käveltyä koko päivä ja nosteltua pahvilaatikoita ja joka paikkaan olen mennyt pyörällä. Kauheasti selittelyä, mutta ruokaa ehdin nauttimaan max. 4 kertaa päivässä, et ehkä siinä on edistystä...

Ärsyttää kun ei suunnitelmat pysy. Nyt olen taas haikaillut Lappeenrantaan opiskelemaan, mutta miksi? Mä olen vihdoinkin muuttamassa poikaystävän kanssa saman katon alle kovan painostuksen jälkeen. Mulla tiedossa kiva opiskelupaikka Helsingissä ehkä maailman parhaiden tyyppien kanssa. Miksi en voi tehdä omast elämästäni yhtään helpompaa. Toisaalta mä tiedän etten sinne yliopistoon pysty lähtemään takaisin, mutta kai tää on taas jotain tunneailahtelua, jota on kestänyt hurjat viisi päivää. Kävin äsken katsomassa kuvia mun tulevasta koulusta ja on se kyllä mun mesta, kunhan vaan pystyn pitämään sen mun mielessä. Ei mun sydän kestäisi taas monen vuoden kaukosuhdetta, kun nyt ollaan niin läheisiä.

Tänään ja huomenna vapaata, pitäisi siivota, että tota rojua Vantaan kämpästä on taas tulossa. Onneksi on jo ehkä kiva kämppä tiedossa. Se olisi Vantaan Asolassa 2h+k+s+p+psh+vh eli ihan täydellinen ja siellä olisi vielä tiskikone, parkettilattiat ja koko rakennusta on rempattu paljon viime aikoina. Sitä kämppää nyt varataan meille ja päästään toivottavasti keskiviikkona katsomaan sitä huoneistoa.