Pian alkaa sitten pitkäaikainen subjektiivinen laboratoriokoe siitä miten kaksi toisensa viisi vuotta tunteneet ihmiset pystyvät asumaan samassa asunnossa. Mä haluaisin sopia kaikki etukäteen (kyllä! myös sen miten päin wc-paperi laitetaan telineeseen) ja kaikki muut asiat on saatu sovittua helposti paitsi se, että mitä syödään. Itse en ole syönyt vuoteen punaista lihaa ja muutenkin ostan kaiken luomuna, jos vaan rahat riittää. Poikaystävä taas haluaisi halvalla ostaa  ja syödä pelkkää lihaa. Tehtiin kuitenkin kompromissi, että kerran viikossa kasvisruokaa, samoin lihaa ja kalaa nautitaan kerran viikossa, niin molemmat ovat melko tyytyväisiä.
Huonekalujen valinta on oma shownsa, koska avokilla ei tietty ole mitään käsitystä siitä mikä näyttää hyvältä :) Ikeassa oli pinna aika kireällä. Mutta kun molemmat joustaa niin tulee ihan hyvä lopputulos.

Ainoa huoli tällä hetkellä on kylppäri ja sen katossa olevat keltaiset läikät. Täytyy tutkia asiaa, ettei mun astma pääse taas homeen takia valloilleen.

Taas tuli tehtyä turha persoonallisuustesti, sillä nehän ei kerro mitään... Sain  taas kerran vastaukseksi, että olen introvertti, harkitsija, ajattelija eli se tunnekylmä tosikko, joka on aina hiljaa... Hieman kärjistäen tuo on totta, mutt olen miettinyt toisaalta sitä, että temperamenttien värikartassa mä olen kelta-sininen eli mussa elää vahvasti kaksi vastakkaista temperamenttia. Luulen, että tuo keltaisuus tulee esiin sitten vasta, kun tiedän, että ryhmään/ihmiseen voi luottaa. Toisaalta pakon edessä, kun esimerkiksi pitää muodostaa ryhmiä tai hoitaa joitain haku juttuja(asunto/työ), niin olen niin ekstrovertti kuin pystyn olemaan...

Huomennna mennään kullan kanssa katsomaan asunto Asolaan ja toivon vaan niin kovasti, että se olisi hyvä ja molemmat tykkäisi...

Koko projektihan meni ihan hyvin siihen asti kunnes sairastuin. Eli en ole ollut kauhean aktiivinen viime aikoina. Tosin töissä tulee käveltyä koko päivä ja nosteltua pahvilaatikoita ja joka paikkaan olen mennyt pyörällä. Kauheasti selittelyä, mutta ruokaa ehdin nauttimaan max. 4 kertaa päivässä, et ehkä siinä on edistystä...

Ärsyttää kun ei suunnitelmat pysy. Nyt olen taas haikaillut Lappeenrantaan opiskelemaan, mutta miksi? Mä olen vihdoinkin muuttamassa poikaystävän kanssa saman katon alle kovan painostuksen jälkeen. Mulla tiedossa kiva opiskelupaikka Helsingissä ehkä maailman parhaiden tyyppien kanssa. Miksi en voi tehdä omast elämästäni yhtään helpompaa. Toisaalta mä tiedän etten sinne yliopistoon pysty lähtemään takaisin, mutta kai tää on taas jotain tunneailahtelua, jota on kestänyt hurjat viisi päivää. Kävin äsken katsomassa kuvia mun tulevasta koulusta ja on se kyllä mun mesta, kunhan vaan pystyn pitämään sen mun mielessä. Ei mun sydän kestäisi taas monen vuoden kaukosuhdetta, kun nyt ollaan niin läheisiä.

Tänään ja huomenna vapaata, pitäisi siivota, että tota rojua Vantaan kämpästä on taas tulossa. Onneksi on jo ehkä kiva kämppä tiedossa. Se olisi Vantaan Asolassa 2h+k+s+p+psh+vh eli ihan täydellinen ja siellä olisi vielä tiskikone, parkettilattiat ja koko rakennusta on rempattu paljon viime aikoina. Sitä kämppää nyt varataan meille ja päästään toivottavasti keskiviikkona katsomaan sitä huoneistoa.

Kuten huomaatte kirjoittaja on todella kirjoitustaitoinen. Eli sitä vaan piti sanoa, että projekti sujuu hyvin. En ole lintsannut yksistäkään treeneistä. Olen tyytyväinen itseeni. Tosin syömiset on vielä tosi epämääräisiä, mutta ei kaikkea voi osata kerralla.

Harkitsin pari sekunttia vakavissani lähihoitaja opintoja. Huono palkka, mutta töitä löytyy ja koulutuspaikkoja on paljon vielä vapaana, mutta olisi ihanaa olla töissä, enkä usko, että pystyisin tohon ammattin, koska inhoan edes ajatella verta. Ehkä joskus myöhemmin, jos en saa valmistuttuani töitä... Kyllä mä olen taas niin tuuliviiri.

Liikunnan kannalta menee hyvin, muttei syömisen, mutta eiköhän sekin saada kuriin. Sain tänään nimittäin esimakua siitä, miltä ylipainoisista tuntuu. Meidän kankaasta tehty aurinkotuoli hajosi alleni. Hävetti ihan hirveästi, koska naapurit näkivät koko shown. En edes meinnannut päästä ylös. Tosin tuolit olivat tosi vanhoja yms...seli seli.

Huomenna koko luokan kanssa piknikille Suomenlinnaan. Mä vihaan yleisiä mässytapahtumia, koska mä olen aina se, joka syö liikaa. Jos on vielä tarjolla useita vaihtoehtoja niin kaikkia pitää maistaa.